ANEW.

Saturday. Quiet & caressing,

like a soft shawl enveloping the shoulders.

A few bubbling weeks behind

filled with photography work for clients

& meetings with the best ladies,

clutching on our steaming coffees

while jotting down plans on paper

that tingle through the whole body.

The joy of falling, 
quite by chance,

serendipitously,

in the middle of a little group with a bit of a mission,

everyone with different skills,

but with the same pulsating heart.

But on this quiet & caressing Saturday,

wrapped in layers of soft greys,

I rest in between.

A new, blank page of Sanctuary

always beckons -

no need to think for others,

no need to get worked up

about writer’s block,

it doesn’t matter at all if the words don’t flow.

 (And it so often feels that they don’t -

I tend to arrive here with a head full of images,

a few photographs,

but no pre-thought words…

And yet there’s always a feeling

that that’s ok, too,

this is my little haven where pressure has no place.

Images, feeling & somehow connecting with you

are what count.

Besides, “writing about a writer's block is better than not writing at all,” 

says Mr Charles Bukowski. 

Even if it’s a brief beating-around-the-bush kind of writing, Rebecca adds. )

The joy of creating. For its very own sake.

Lauantai. Hyväilevä & hiljainen,

kuin hartioille levitetty pehmoinen shaali.

Takana pari kuplivaa viikkoa,

kuvaushommia asiakkaille

& kokoustamista parhaiden naisten kanssa

- kahvin höyrytessä, kynien sauhutessa,

suunnitelmia paperilla, jotka kihelmöivät koko kehossa.

Ilo siitä, kuinka puolivahinko

- onnenkantamoinen

toi meidät kaikki yhteen,

jokaisella eri vahvuutensa,

mutta sama polte rinnassa.

Mutta tänä hyväilevänä & hiljaisena lauantaina,

pehmeisiin harmaisiin kääriytyneenä,

levähdys.

Tällaisina päivinä Sanctuaryn tyhjä, valkoinen sivu

aina viekoittelee -

täällä ei tarvitse ajatella muiden toiveita,

kokea tyhjän paperin kammoa,

ei väliä tulvivatko sanat vai eivät.

(Eivätkä ne sanat tänne meinaa aina oikein löytyäkään

- saavun aina pää valtoimenaan kuvia,

mukana hyppysellinen valokuvia,

mutta ilman valmiita sanoja…

Silti tuntuu, että eipä se mitään haittaa,

sillä tässä pienessä keitaassa ei paineilla ole sijaa.

Kuvat, tunne ja jonkinlainen yhteys sinuun

ovat ne, mitkä merkkaavat.

Sitä paitsi “writing about a writer's block is better than not writing at all”, 

sanoo herra Charles Bukowski. 

Vaikka sitten kierrellen ja kaarrellen, lisää Rebecca.)

Luomisen ilo. Luomisen vuoksi.