THE WIDE WINGS OF SUMMER

"Nousemme hitaasti portaat.

Askelma askeleelta saamme näkyviimme yläeteisen harmaaksi maalatun lattian.

Auringonvalo lankeaa sisään parvekkeen avoimista ovista.

Vaahterat loistavat heleän vihreinä. 

Katselen ympärilleni.

Tässäkö se kiinnekohta, tienristeys,

ovi josta pääsen pois pysähtyneestä elämästäni?

Onko täällä se hiljaisuus, joka voi kantaa minua, 

kun istun kirjoituspöydän ääressä

ja katselen maisemaa ja leijuvia pilviä,

tietä, tummaa kuusikkoa,

ja tunnen, että tässä tarvitaan nyt

katse, käsi ja lehtiö, johon kirjoittaa?"

"Ison salin ikkunan ulkopuolella häälyy levottomia varjoja,

salin keltainen lattia, kustavilainen sohvaryhmä,

valkoinen taffelipiano on vaiti.

Valo on niin voimakasta,

että polvihousuihin puettu poika tuskin ehtii nähdä omaa hahmoaan

ikkunoiden väliin kiinnitetyssä vanhassa peilissä,

miten nopeasti se katoaa,

miten vierashuone on käyttämättömänä,

miten virkattu päiväpeitto hohtaa."

"Marina lähtee pois, Jan kiertää minun kanssani taloa.

Yläkerran keittiönovi ei tahdo aueta.

Miten viileätä täällä on,

vesi tiskipöydän vanhassa peltiämpärissä, 

tippuva vesihana:

täällä ei kukaan ole ollut vuosikymmeniin.

Täällä höyrysi hellalla isoimmassa kattilassa kiehuva vesi,

joka sitten kaadettiin sinkkiammeeseen,

ja meidät pestiin isolla reikäisellä pesusienellä 

kunnes loistimme kuin majakat."

Bo Carpelan: Kesän varjot

There are places you just want to put your arms around

&    S A V E.

Viikonloppuna rakastuin tuohon joen mutkassa tyhjillään seisovaan taloon.

Bo Carpelanin sanoihin jo nuorena tyttönä.