First of November knocked on the door gently,
leaving a tender reflection on the bedroom door.
A long walk in an area of abandoned houses,
the cold air bestowing rose-kissed cheeks
and turning fingers and toes cold to the bone.
I do love the notion of November,
slowly stripping the trees and the landscape
to their bare bones,
beckoning with its greys and silence.
x
Marraskuu kolkutti ovelle hellästi
jättäen häilyvän heijastuksen makuuhuoneen oveen.
Pitkä ja rauhaisa kävelylenkki
ränsistyneiden huviloiden keskuudessa.
Kylmyys punasi posket
ja jäi jäytämään sormiin ja varpaisiin.
Marraskuussa on jotain erityisen kiehtovaa.
Riisuu puut ja maiseman alastomiksi,
ottaa harmaassa hiljaisuudessaan haltuunsa.
Beautiful photos and beautiful words, its so lovely to look at your blog.
Have a nice weekend.
Stína
Your words made me so happy,
thank you Stina!
And a lovely Sunday to you, x
Post a Comment