My only full day in London began with Eggs Benedict
at the Electric Diner,
followed by a browse through Portobello Road Market.
Later I was off to the haven that is Chelsea Physic Garden,
before resting my legs at Colbert.
Treated like a princess wherever I went.
Red is not my colour,
but in London I'm obviously open to anything.
*
Linssi hakeutui näemmä myös minulle vieraan
punaisen pariin.
Oikeastaan Lontoo saa aina näkemään kaiken uudessa valossa.
*
Minullekin punainen on ollut vieras ja vaikea, mutta Pariisi on opettanut punaisenkin näyttävän hyvältä ja olen alkanut maistelemaan sitä pieninä paloina ja tykkäämään, mutta vain pieninä paloina, huomiokohtina. Koko punainen tai punaisen paljous on yhä jotenkin liikaa.
Hieno kehysvalikoima, olisin saattanut tarvita tuollaisen mustan pienen pyöreän.
Yes...red is not my colour too...but in London all is full of wonder!! See you soon. Hugs and kisses.Cecilia
Kukapa ei Lontoossa viihtyisi! Ihania kuvia myös aikaisemmissa postauksissasi. Punainen muuten sattuu olemaan mun väri...
Kauniita kuvakulmia! Mutta auh, tulee kauhea Lontoo-ikävä..
Tuo mansikkaleivos!!
Punainen on kyllä vaativa.
Mutta varmaan juuri Pariisissa ja Lontoossa näyttää hyvältä siksi,
että on monesti vähän kauhtunutta ja ympärillä vielä lisää sitä kulunutta ja kauhtunutta.
Yes - one gets a pair of new eyes there!
And with so many other wonderful colours and hues around,
there's so much to constantly take in.
I don't think I'd need to be on pinterest, if I lived over there :)
Hugs and kisses back lovely Cecilia, x
Mahtavaa, että punainen on värisi!
Oikeastaan riippuu tosiaan niin paljon sävystä
ja siitä, mitä on ympärillä.
Tekee hyvää ravistaa vähän omia makumietintöjä,
kun käväisee jossain muualla :)
x
Kiitos Merja ja uuh, tunnistan tuon tunteen.
Ja mua se riivaa edelleen,
koska olin siellä ihan liian lyhyen ajan.
Tuo mansikkaleivos oli muuten kaiken lisäksi
aivan uskomattoman hyvää
- tuoreet mansikat eikä yhtään liian makeaa,
vaikka kauheasti en makean perään nykyään edes ole.
Post a Comment